• sannatallgren7

Riikka Komonen - Kouvola


Olen 45-vuotias kahden aikuisen tyttären ja teinipojan äiti. Koulutukseltani olen tekstiilisuunnittelija, Taiteen maisteri. Olen työskennellyt tekstiilisuunnittelijana tekstiiliteollisuudessa, ollut projektipäällikkönä kolmessa Tekes-projektissa, tehnyt innovaatioita ja keksintöjä, opettanut ammattikorkeakoulussa, toiminut tutkijana, yrittänyt yrittäjyyttä ja ollut kansalaisopistossa kudonnanohjaajana. Tällä hetkellä teen kotona tekstiilitaidetta.





Syyni hakea kansanedustajaksi on positiivinen tulevaisuuslähtöinen lähestymistapa, jossa lapsille ja nuorille rakennetaan parempaa tulevaisuutta ja yhteiskuntaa. Tähän 45-vuoden ikään perspektiiviä on kolmen lapsen lapsiperhearjesta omiin ikääntyviin vanhempiin. Omat lapseni ovat nuoria aikuisia tai lähellä sitä. Kaikki kolme hakevat tänä keväänä opiskelemaan. Siinä iässä ja elämäntilanteessa poliittinen vaikuttaminen jää opiskelujen ja työelämään astumisen varjoon.


Oma intressini on jättää lapsille ja mahdollisesti tuleville lapsenlapsille parempi lähtökohta asettua elämään, kuin -90-luvun lama-aika, jossa itse aikuistuin. Tästä syystä olen myös Ääni Lapselle ehdokas.


Oma poliittinen historiani lähtee siitä, kun 16-vuotiaana marssin Kokoomuksen piiritoimistoon ja liityin Kokoomusnuoriin, jossa toimin vuonna 1992 myös Kokoomusnuorten liittovaltuuston Kymen piirin edustajana. Siihen aikaan puhuttiin sosiaalisesta ja ekologisesta omastatunnosta ja oikeudenmukaisuudesta, sekä aate- ja sivistyspuolueesta. Arvoista, joista nykyinen Kokoomus on luopunut.Idealistinen nuori minussa ei ole kuollut, mutta poliittinen minäni löysi uuden kodin Liike Nyt:stä ja sen edustamasta humaanimmasta linjasta. Olen ollut tyrmistynyt, hämmentynyt, vihainen ja turhautunut samaan aikaan niistä arvoista ja asenteista joita varsinkin viimeisin hallitus edustaa.


Oma lapsuuteni oli suhteellisen vauras, mutta suurimman osan aikuisikääni olen ollut lyhyestä urastani huolimatta kaikilla mittareilla köyhä. Opiskelin, perustin perhettä ja aloittelin työelämää samaan aikaan. Elin hektisiä ja kiireisiä – hyvin antoisia vuosia, mutta lopulta paloin pahasti loppuun ja masennuin. Olen ollut myös työtön, pätkätyöläinen ja pitkäaikaissairas. Perheen arjen muutti myös avioero jolloin jäin sekä työttömäksi, että yksinhuoltajaksi.


Perheessämme on paljon perussairauksia ja tutuksi on tullut se tilanne, jossa joutuu miettimään hankkiako ruokaa vai lääkkeet? Olen hakenut ja saanut ruoka-apua. Diakoniatyö on auttanut silloin kun valtion tarjoamat keinot ovat loppuneet.Kokemuksesta voin sanoa, että ihminen ei ole luovimmillaan ja aktiivisimmillaan toimeentulon ollessa epävarma. Kaikki kasvatuksen kanssa tekemisissä olleet tietävät, että kannustin on tehokkaampi menetelmä kuin rangaistus. Aktiivimalli ei toimi.


Nykyisen hallituksen ajama politiikka on ollut kaikkia edeltäjiään kovempi ja inhimillisiä perusoikeuksia loukkaavampi kuin koskaan aiemmin. Pettymys on ollut sanoinkuvaamaton erityisesti koulutuspolitiikan osalta.Mutta kuten aina turhautuminen on paras käynnistäjä. Se sai vuosien tauon jälkeen minut aktivoitumaan uudelleen.


On vielä työtä tehtävänä ja itselleni ei olisi ollut parempaa aikaa ehdokkuudelle kuin nyt. Lähden liikkeelle, vaikka vaalibudjettini on hyvin lähellä nollaa, koska minusta on väärin, että vain rahalla pääsee eduskuntaan. Raha edellä ajattelu ikävä kyllä näkyy ja köyhälläkin on ääni!