• sannatallgren7

Minä, maahanmuuttaja


Kymmenen vuotta olin maahanmuuttaja Thaimaassa.


Kerron teille siis tarinan omasta kokemuksestani ja Thaimaan maahanmuuttopolitiikasta.


Ensimmäiseksi mainittakoon, että Thaimaa ei ota vastaan pakolaisia kuin äärimmäisissä olosuhteissa. Tämä on vastoin useita kansainvälisiä sopimuksia ja mielestäni erityisen julmaa alueella, jossa useat heimot ilman minkään maan kansalaisuutta taistelevat olemassaolostaan. Olen tehnyt hyväntekeväisyysjärjestöni kanssa vierailuja pohjoisen vuoristokyliin, ja nähnyt kuinka vaatimattomissa oloissa ilman kansalaisuutta olevat, ilman minkään maan tukea, asuvat.




Mutta entä sitten normaali, työn tai yritystoiminnan perässä Thaimaahan muuttava, miten maa suhtautuu heihin?


Viisumi ja työlupaprosessi


Sen jälkeen kun olimme perustaneet laillisen thaimalaisen yrityksen, meidän tuli hankkia B-viisumit (tunnetaan myös nimellä bisnesviisumi), sen jälkeen hankittiin työlupa. Ilman näitä kahta on mahdotonta tehdä töitä edes omassa yrityksessään. Viisumi takaa sen, että maassaoleskelu on mahdollista, työlupa taas nimensä veroisesti antaa luvan työskennellä. Työlupaa ei saa ilman viisumia.


B-viisumin saa, kun palkkaava yritys on hoitanut kaikki veronsa, henkilökunnan sosiaaliturvamaksut ja sen alkupääoma ylittää tarvittavan summan. Alkupääoma ja toimiala määrittävät kuinka monta työlupaa kyseinen yritys voi hankkia. Me pystyimme saamaan 7-8 työlupaa noin 55 thaimaalaista työntekijäämme kohtaan. Eurooppalaisen työntekijän täytyy saada vähintään 50 000THB/kk kuukausipalkka, jotta hän saa työluvan. Tämä on huomattavasti yli thaimaalaisen keskikuukausipalkan joka pyrii noin 15-20000THB tienoilla.


Työluvan omaava ja sosiaaliturvamaksunsa maksava on oikeutettu sosiaaliturvaan ja saa paikallisen ns. Kela-kortin. Kortilla saa ilmaista tai halpaa hoitoa julkisissa sairaaloissa. Itse annoimme nuo kortit pois sillä koimme, että Thaimaassa on paljon heitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja heidän tarpeensa menee meidän tarpeiden edelle.


Työlupaa ei saa ns. turvatuille ammattinimikkeille. Muun muassa kalastus, käsityöt, maatalous, rakentaminen ja valokuvaus ovat thaimaalaisille varattuja töitä, eikä niihin myönnetä työlupia.


Työlupaa varten pitää yrityksen perustella, miksi kyseinen ulkomaalainen täytyy palkata thaimaalaisen ohi.


Työlupa uusitaan hotellialalla vuosittain. Joka vuosi lähetetään todistukset, työsopimukset ja palkkakuitit työvoimaviranomaisille.


B-viisumi saadaan vuodeksi kerrallaan ja uusitaan joka toinen vuosi. Välivuonna sille haetaan jatkoa. Mutta ei siinä vielä kaikki; joka kolmas kuukausi täytyy jokaisen viisumin omaavan käydä ilmoittautumassa maahanmuuttotoimistossa ja osoittaa, että asuu edelleen samassa osoitteessa. Jokaisesta osoitteenmuutoksesta tulee ilmoittaa viranomaisille. Sitä myös valvotaan.


Lapsilla tulee myös olla viisumi. Vaikka tyttäremme on syntynyt Thaimaassa ja hänellä on thaimaalainen syntymätodistus, tuli hänelläkin olla viisumi. Ja samalla tavalla hänen tuli ilmoittautua kolmen kuukauden välein viranomaisille.


Entäpä kansalaisuus, onko se helppoa saada?


Kenenkään ulkomaalaisen ei ole mahdollista saada Thaimaan kansalaisuutta, kuin äärimmäisissä ja erittäin aikaa vievässä prosessissa. Pysyvän oleskeluluvan voi saada hieman helpommin, mutta sitäkin varten pitää osata puhua thaita ja laulaa kaksi thaimalaaista laulua. Tyttäremme voi 17 -vuotiaana hakea Thaimaan kansalaisuutta mikäli olisi aunut maassa tuosta ajasta vähintään 13 vuotta. Mutta Thaimaa ei salli kaksoiskansalaisuutta ja suomalainen passi kuitenkin on thaimaalaista parempi.


Mikäli olisimme Thaimaassa olon aikana rikkoneet lakia, olisimme hyvin todennäkoisesti karkoi ettu maasta samantien. Rikkomalla viisumilakeja voi saada vuodesta kymmeneen vuoteen maahantulokiellon ja sakot.


Miten löydämme Suomelle sopivimman mallin


En todellakaan ajattele, että Suomessa pitäisi olla thaimaalainen maahanmuuttopolitiikka. Thaimaalainen systeemi on avoin korruptiolle ja systeemin läpi pääsee paljon henkilöitä, jotka eivät täytä viisumien tai työluvan kriteerejä. Periaate kuitenkin on ihan toimiva ja näen miksi systeemi on näin rakennettu.


Meidän tulee AINA auttaa heitä, erityisesti naisia ja lapsia, jotka ovat avun tarpeessa. Siitä ei tarvitse edes keskustella ja uskon että kaikki ovat siitä kanssani samaa mieltä.


Pointtini on kertoa, kuinka meidän piti perustella ja osoittaa joka vuosi, että pystyimme pitämään huolen itsestämme ja elää kunniallisesti, muuten olisimme saaneet äkkilähdön hymyjen maasta.


En minä kokenut tuota thaimaalaista systeemiä vääräksi tai oikeuksiani rikkovaksi.


Se, että tytärtäni kohdeltiin kuin meitä, tuntui tosin väärältä. Lapsen oikeuksia pitäisi kunnioittaa jokaisessa maassa.


Maahanmuutosta pitää pystyä keskustelemaan rakentavasti, ilman rasistista kommentointia ja ennakkoluuloja. Vaihtoehtoja on, ja muokkaamalla eri maiden malleista, saisimme varmasti Suomeenkin toimivan maahanmuuttopolitiikan. Kaikki lähtee keskusteluista ja ymmärryksestä.


Thaimaalainen maahanmuuttopolitiikka ei ole inhimillinen eikä kansainvälisten sopimusten mukainen, mutta täytyy olla ymmärrystä, tietoa ja mielellään kokemusta eri maista, jotta voidaan rakentaa Suomelle sopiva malli.


Kati Häkkinen

Liike Nyt